Uikkareista

Vanhoilla päivilläni olen taas innostunut uimisesta.

Vielä lukioiässä uin mielelläni, viime vuosina enimmäkseen kesäisin järvessä. En oikeastaan tiedä, mikä muutoksen on aiheuttanut, mutta nyt voisin lähteä altaalle vaikka joka päivä.

Puutteellisen uintitekniikkani lisäksi ongelmaksi on muodostunut uima-asu - tai oikeastaan sen puute. Tätä nykyä käytän erinäisiä rimpula-rantabikineitä uimareissuillani, mutta ne eivät oikein tahdo pysyä paikallaan kun räpiköin allasta päästä päähän.

Tehtävänä olisikin nyt löytää uikkari, joka istuisi napakasti ja mielellään myös verhoaisi nätisti vyötärön ylimääräisiä makkaroita. Kokouimapuvun kuvittelin olevan naamiointitarkoituksessa kätevämmän kuin bikinien, mutta iltapäivän sovituskoppikierros paljasti melko kammottavan kinkkurullamaisen kuvioituksen selän seutuvilla (vrt. kuva alla).  Eikä hyllyvä vatsa ole sen somempi mustalla, kevyen kiiltävällä polyesterilla verhottuna kuin paljaanakaan (bikinit). Ja miksi isommat koot on poikkeuksetta printattu täyteen järkyttäviä kukkakuoseja?

Miksei meille hieman pyöreämmille, urheilullisille naisille ole olemassa sporttisia uimapukuja, jotka tukisivat kunnolla ilman kinkkurullaefektiä tai tanttavaikutelmaa?

Hmm. Paha.

Kuitenkin tykkäsin Speedon kokouikkarista istuvuutensa vuoksi niin paljon, että harkitsen sen ostamista. Jospa painon pudotessa puku ei enää pureutuisi selkänahkaani niin pahasti.

Toisaalta tällainen Sunkini olisi aika näpsäkkä. Jotenkin viihdyn kaksiosaisessa uikkarissa paremmin kuin kokopuvussa. Näitä vain ei käsittääkseni löydy mistään lähistöltä hypisteltäväksi asti, vaan ne pitäisi tilata netistä, enkä edes tiedä onko brassien suurin koko lähelläkään omaani.

Pahapaha.

Kumpi?